Pihlajamäet

Hesekiel Tuomaanpoika Pihlajamäen (1859–1917) jälkeläiset

Hesekiel Pihlajamäki syntyi Tuomas Juhonpoika Wirrin (1799-1875) toisesta avioliitosta.

Hesekiel solmi avioliiton Maria Loviisa (Majlovisa) Fredrikintytär Sillanpään kanssa vuonna 1882. Vuonna 1884, esikoistytär Eva Marian (Maijan) ollessa 1-vuotias, he tekivät torpankontrahtin (vuokrasopimuksen) Wirrin Hurmaanmaasta, jota nimitystä paikasta alun perin käytettiin. Isojärven kylässä sijainnut Hurmaanmaa, sittemmin Hurmaanmäki, oli tunnettu kauniista pihlajistaan, jotka syksyllä loistivat verenpunaisina. Torppaa kutsuttiin myös Pihlajamäeksi, ja nimestä muodostuikin Heskielin ja Majlovisan perheen sukunimi.

Vuodet kuluivat ahkerassa työteossa. Hesekiel teki taksvärkkiä torpankirjassa sovitun mukaisesti. Siinä määrättiin muun muassa, että ”1. sontidreki (reki, jolla lanta ajettiin pelloille) tartee tehdä joka vuosi talon aineista”. Jossain välissä Hesekiel kylvi ja pui myös omat viljansa ja teki puut ja muut miesten työt. Majlovisa hoiti kotiaskareet, kehräsi ja kutoi.

Perheeseen syntyi seitsemän lasta, edellä mainittu Eva Maria,  Kaarlo (Kalle Pihlaja), Paulu Heskiel, Fanny Sanelma, Johannes Nikolai, Arvid Einar  ja Fanny Matilda (Koskinen). Heistä kaksi kuoli lapsina ja nuorin poika Arvid hukkui 20-vuotiaana uintimatkalla Ahveniston järveen ollessaan alokkaana Hämeen Ratsurykmentissä Hämeenlinnassa. Omien lasten lisäksi Hesekielin ja Majlovisan perheeseen kuuluivat myös kasvattitytär Bertta Orre sekä Maijan poika Yrjö Valentin.

Hesekiel ja Majlovisa pitivät yhdessä Pihlajamäen torppaa Heskielin kuolemaan asti, jonka jälkeen Majlovisa lunasti torpan itsenäiseksi tilaksi vuonna 1920. Tila siirrettiin vuonna 1927 Maijan pojalle Yrjölle. Vanha Pihlajamäen mäkitupa purettiin ja 1950-luvun loppupuolella Yrjö rakensi uuden talon, jossa nykyisin asuu kolmas Yrjö Pihlajamäki. Sama tila on siis pysynyt pitkään Pihlajamäkien omistuksessa.

Hesekiel ja Majlovisa olivat taitavia käsistään. Nämä taidot ovat periytyneet myös tuleville polville, josta esimerkkinä Yrjö Pihlajamäen (1944–2002) valmistamat kauniit kellot ja leikkuulaudat, joita on ollut myytävänä sukutapaamisissa.

Hesekielin ja Majlovisan jälkeläisiin kuuluu myös kirjailija Veikko Pihlajamäki. Hänen tuotannostaan mainittakoon esikoisromaani Mustaa valkoisella (1955), muistelmat kotiseudusta sekä Jörö-Jukka lastenkirjan muokkaaminen uuteen muotoon. Vaikka Pihlajamäen tuotanto jäi verrattain suppeaksi, kirjoittajan taipaleeseen mahtui kuitenkin huomattava määrä erilaisia käsikirjoituksia, kuten runoja, romaaneja, näytelmiä, esseitä, muisteloita ja lehtijuttuja.

Tunnetuimpana Veikko Pihlajamäen oivalluksista voidaan pitää sitä, että hän keksi nimen Väinö Linnan Tuntemattomalle sotilaalle. Väinö Linna ja Veikko olivat ystäviä ja kuuluivat legendaariseen Mäkelän kirjallisuuspiiriin. Linna oli jo lähettänyt romaanin käsikirjoituksen kustantajalle nimellä Sotatarinoita, kun Veikko ehdotti hänelle nimenmuutosta. Linna piti ehdotuksesta ja nimi muutettiin. Linna onkin Veikolle lahjoittamassaan tekijänkappaleessa esilehdellä kutsunut tätä teoksen ”kummiksi”.

Veikko Pihlajamäen Hurmaanmäkeläisistä kirjoittaman kirjoituksen viimeisessä luvussa hän tuo esiin mielenkiintoisen ja arvokkaan huomion, mikä kannattaa muistaa: ”...eihän Majlovisa ole Virrejä. No, syntyjään ei olekaan, mutta avioliiton kautta hän on Virri siinä kun joku muukin Virrin sukuun naitu. Eihän suku voisi jatkua, ellei olisi noita toisia, jotka auttavat Virrejä lisääntymään ja toivottavasti tulemaan kestäviksi selviytymään elämän kovissa taisteluissa.”

 - Eila Mäensivu

--

Lähteet

Hurmaanmäkeläiset: Veikko Pihlajamäen kirjoitus Pihlajamäen sukuhaarasta.

Tyrvään Virrit – Simo Martinpojan jälkeläisten sukukirja. Virrin sukuseuran julkaisuja 2005.

Paku ry: Pieni kulttuurifoorumi Kutvonen 2/2006. Viitattu 27.10.2010. http://www.tampere.fi/projekti/hervanta/ie/pdf/kutvonen2.pdf