Historia

Sukuseuran perustamisen alkutaival

Isäni, Virrin tilan yhdeksäs isäntä Tuure Virri kuoli 29.4.1986. Sitä seuranneina vuosina mieleeni tuli ajatus saada selvyyttä Virrin sukuun syvemmin. 

Matkalla Narvan kautta Helsinkiin kuulin usein Heinävistä, sukulaisista jotka asuivat jossain matkan varrella, mutta tarkemmin ei isä muistanut. Lapsuudessani sukuloitiin usein Nätkinmäessä ja vanhan Mäenpään papan muistan käyneen useimminkin Virrillä. Sukulaisuussuhteet jäivät kuitenkin silloin epäselviksi.

Vuonna 1988 aloitin sitten tietojen keruun Vilho Vilhonpoika Virrin jälkeläisistä ja siinä vaiheessa Osmo Särkilahti tuli mukaan kuvioon. Aloimme selvittää ensiksi Tuomas Juhonpoika Wirrin (s. 1799) jälkeläisiä. Kirje otsikolla Arvoisat Simo Martinpojan (1663–1712) jälkeläiset lähetettiin 18.2.1990 tiedossa oleville eri sukuhaarojen ihmisille. 

Ehkä em. yhteydenotoista johtui, että muistaakseni kesällä 1993 Antilan Pirkko ja Veikko tyttärensä Annun kanssa tulivat tutustumaan Virrin taloon ja sen asukkaisiin. Minulla ja Annulla alkoi heti juttu luistaa ja kävellessämme Virrin tanhuvilla saimme päähämme, että pidetään sukukokous seuraavana kesänä.

Siitä alkoi koko talven kestänyt prosessi, jossa oli aktiiveina eri sukuhaarojen edustajia. Kevään aikana Osmo Särkilahti käsikirjoitti tulevan kesän tapahtumaan näytelmän suvun vaiheista. Sen pääosissa oli aina kunkin sukuhaaran edustaja, moni jo edesmennyt, kuten Esko Mäenpää, Tuomas Virri, Yrjö Pihlajamäki.

Ensimmäinen kokoontuminen 31.7.1994 alkoi Tyrvään kirkossa jumalanpalveluksella ja kunniakäynnillä sankarihaudalla. Itse juhla ja perustava kokous oli Virrin suulissa.

Leena Virri-Hanhijärvi

Kirjoittaja on Virrin sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Virrin Viestissä 2014.

HISTORIIKKI 1994–2005 - Virrin sukuseura 11 vuotta

”Sukupolvet ennen meitä ennen meitä vaivan teitä ovat täällä kulkeneet…"

Näillä menneiden sukupolvien työtä kunnioittavan virren 147 sanoilla alkoi Virrin sukuseuran toiminta. Niistä sekä Satakunnan ja Hämäläisten lauluista on tullut jo perinne sukuseuramme alkutaipaleella.

Perinteitä vaalimaan ja yhteen kokoamaan perustettiin Virrin sukuseura Lantulan Virrillä 31.7.1994 – suvun alkuperäisillä synnyinsijoilla. ¨Siitä saakka seuramme puheenjohtajan visakoivuista nuijaa, jonka seuralle lahjoitti Viljo Liitti, on ansiokkaasti heilutellut Leena Virri-Hanhijärvi ja sihteerin tietokonetta on käytellyt allekirjoittanut.

Kiitos aktiivisten puuhanaisten ja -miesten, seura on vuosien varrella ehtinyt järjestää lähes jokavuotiset kesäjuhlat vuosikokouksineen, valmistuttaa seuralle omia tuotteita, jakaa stipendejä, ylläpitää seuran omia kotisivuja, julkaista Virrin Viesti -lehteä sekä suurimpana työnä kerätä ja arkistoida materiaalia suvun historiasta ja henkilöistä kaikista sukumme seitsemästä sukuhaarasta.

Ja onhan sitä tietoa kertynyt. Tällä hetkellä on koottuna 1873 suvun jäsenen tai sukuun muuten liittyvän henkilön tiedot ja runsaasti vanhoja valokuvia ja oheismateriaalia. Kiitos siitä kuuluu kaikille tietoja esiin kaivaneille jäsenillemme. 

Vuosien varrelta voisi ottaa esiin montakin mieleenpainuvaa tapahtumaa. Perinteeksi muodostuneet kesäjuhlamme ovat koonneet aina runsaat sata kiinnostunutta seuramme jäsentä viettämään yhteistä aikaa ja tapaamaan vanhoja ja uusia sukulaisiaan.

Kerrataanpa muutamia:
- Heinäkuun 31. päivänä 1994 kokoonnuttiin ensimmäisen kerran. Virrin suulissa esitettiin lyhyin näytelmäkohtauksin elävöitetty ja samalla videolle tallennettu katsaus suvun vaiheisiin ja tehtiin päätös seuran perustamisesta. Monitoimimiehemme Heikki Mäenpään
”Vanhan Kallen laulu” loi väriä sukupolvien vaiheisiin. Mukana oli jo paljon sukuun siinä vaiheessa tietoisesti kuuluvia jäseniä. Moni on saanut vasta tämän jälkeen tietää kuuluvansa Virrin sukuun.


- Kesän 1995 tapaaminen aloitettiin hartaustilaisuudella ja 1800-luvun aikaisten kuulutusten kuuntelemisella silloin vielä entisessä asussaan olleessa Tyrvään ”Vanhassa kirkossa”. Retkellä tutustuttiin suvun alkuperäisiin asuinsijoihin entisessä Isojärven kylässä niin ikään
entisen Vankimusjärven rannalla. Näillä ”rannoilla” ovat myös Pihlajamäen ja Lehtimäen haarojen juuret. Matka jatkui Mattilan, Mäenpään ja Nätkinmäen kautta Särkilahden sukuhaaran kotipaikalle Ekojärvelle.

- Klaus Kurjen reittiä seurailtiin kesällä 1996 Vesilahdella, Heinävän sukuhaaran kotikonnuilla. Kesäpäivää vietettiin Laukonkartanon historiallisissa maisemissa Hukianhovissa saunotellen ja pitopöydästä nauttien. Tuomas Virri esitteli Virrin tilan vaiheita. Virrin sukuseura ry merkittiin yhdistysrekisteriin 10.5.1996.

- Kesällä 1997 kokoustettiin Kärppälän Haapaniemessä. Vanhoja kirkkovenereittejä Kulo- ja Rautavedellä risteiltiin Karkun vanhalla kirkolla. Tapaamisen aluksi tutustuttiin Sammaljoen kirkkoon.

- Tuomas Juhonpoika Wirrin 200-vuotisjuhlien merkeissä vietettiin kesäjuhlat Lantulan Virrillä v 1999. Pauli Särkilahti hoiti Tuomaksen roolin asiaankuuluvalla arvokkuudella 1800-luvun malliin. Tuomas on muuten esi-isistämme se, josta alkaen tiedämme koko suvun
jäsenet ja tunnemme heistä nimeltä lähes kaikki. Heikki ja sukuhaarojen ”artistit” vastasivat ohjelmatuotannosta; oli runonlausuntaa, soittoa ja laulua, puheita ja muisteloita sekä useita
historiankatsauksia. Ja juhlan lomassa nautiskeltiin tietysti tyrvääläinen pitopöytä.

- Lantulan koululla pidettiin vuosikokous ja tanssittiin piiritansseja kesällä 2000.

- Koiramäen talossa eli Yli-Kirran talonpoikaismuseossa Punkalaitumella kokoonnuttiin vuonna 2002 tutustumaan entisajan pyyntimenetelmiin. Sää suosi tälläkin kertaa juhlijoita ja savusauna oli paikallaan.

- Tuhopolton jälkeen uudelleenrakennettu Pyhän Olavin kirkko oli aloituspaikkana vuoden 2003 tapaamiselle. Seppeleenlaskun jälkeen suunnattiin Kutalan NS-talolle, jossa pidettiin vuosikokous, kisailtiin ja nautiskeltiin mm ohrankryynipuuroo ja rusinasoppaa.

- Ja niin ollaankin tämän vuoden 2005 juhlienpitopaikassa Vammalan seurakuntatalolla. Ohjelman lomassa jokainen halutessaan voi pistäytyä vaikka Tyrvään Museossa muistuttamassa mieliin paikallisia perinteitä.

Lähellä Virrin maita kasvaa Suomen suurimpiin kuuluva metsälehmus, joka tri Tuomo Virrin aloitteesta on rauhoitettu. Metsälehmuksien kuoresta valmistettiin aikoinaan niintä ja siitä mm. köysiä ja kalaverkkoja. Tapio K. Kallion aloitteesta valitsimme sukuseuran nimikkopuuksi juuri metsälehmuksen ja sen lehden yhdistyksemme logoksi. Kyseistä logoa käytetään kaikissa julkaisuissamme sekä valmistuttamissamme tuotteissa; pinsseissä, videoissa, riipuksissa, koruissa sekä nyt jo edesmenneen jäsenemme Yrjö Pihjalamäen suunnittelemissa ja valmistamissa kelloissa ja leipälaudoissa.


Kylänluuta-kilpailumme kuuluvat joka juhlaan. Nimi kilpailulle valittiin tutkittuamme Virri-nimen historiaa. Nimi Virri on aikoinaan saattanut merkitä mm. eräänlaista kyläluutaa.

Tiedonvälitykseen seuramme käyttää pääasiallisesti Virrin Viestiä, jota seuraamalla saa hyvää tietoa niin suvun vaiheista kuin yleishistoriastakin, kannattaa lukea. Modernia tiedotusta varten seuralla on omat kotisivut (www.virrit.yhdistysavain.fi ), joita ylläpitää puheenjohtaja ja sihteeri. Sivuilla kerrotaan seuran tapahtumista jutuin ja kuvin. Palautesivuille toivotaan runsasta käyttöä.


Ja millä tämä kaikki pyörii ?
Varainkeruu: jäsenmaksut, arpajaiset, seuran myytävät tuotteet, osallistumismaksut. Talkoot, talkoot ja innokkaat aktiiviseuralaiset.
Monet kiitokset kaikille sukuseuran tähänastiseen toimintaan osallistuneille jäsenille ja tervetuloa kaikki kiinnostuneet mukaan toimintaan. Tänään meitä on jo 1873.  Sinä voisit olla seuraava?

”Täällä me nyt vuorostamme vaellamme teitä sukupolvien, niin kuin lapset aikanansa taivaltansa käyvät meitä seuraten.”


Jari Lehti